Marko Ovaska

Viimeksi nähty: 01.07.2007

Paikka: Jyväskylä, Keski-Suomi

Mies, 37 vuotta

Julkaistu: 17.12.2024

Katso aikajana ja kartta

Lisätiedot

Ikä tänään (jos elossa): 55

38-vuotias Marko Ovaska katosi sunnuntaina 1. heinäkuuta vuonna 2007 Jyväskylässä. Hän poistui tuona päivänä kotoaan, ja sen jälkeen häneen ei ole saatu yhteyttä eikä hänen olinpaikastaan ole tietoa. Kadonnut oli perheenisä, joka työskenteli teknologia-alan yrityksessä TietoEnatorissa tuotanto-ja logistiikkapuolen johtotehtävissä.

Marko oli erätaitoinen ja kokenut luonnossaliikkuja, joka harrasti innokkaasti suunnistusta. Ovaska oli kisannut useita kertoja Jukolan viestissä.

Kadonneen tuntomerkit

Kadonnut on 175-180 senttiä pitkä ja vartaloltaan hoikka. Hänellä on kapeat kasvot ja vaaleanruskeat lyhyet hiukset. Hänen käyttämästään vaatetuksesta ei ole tietoa. Hän harrasti suunnistusta.

Kaikista kadonneeseen mahdollisesti liittyvistä tiedoista ja havainnoista pyydetään ilmoittamaan Jyväskylän poliisille puhelinnumeroon 071 8748 644 tai lähimmälle poliisille.

Katoaminen

Sunnuntaina, heinäkuun ensimmäisenä päivänä, Markon perhe kuuli hänestä viimeisen kerran.

Poistuttuaan kotoaan Marko oli ollut yhteyksissä veljensä. Hän oli käynyt myös netissä tuona aikana, mutta oli kuitenkin hävittänyt sivuhistorian syystä tai toisesta. Markon pankkikorttitietojen tuorein tapahtuma oli päivätty katoamispäivälle. Tuolloin hän oli nostanut 140 euroa käteistä, ja sen jälkeen mitään tilitapahtumia ei ollut.

Miehen käytössä ollut harmaa Volvo V40-merkkinen henkilöauto löytyi Sonkajärven Koirakoskelta 6. heinäkuuta 2007. Todennäköisesti Ovaskalla ei ole ollut autosta poistuessaan mukanaan mitään varusteita. Poliisi suoritti alueella kesän ja syksyn 2007 aikana maastoetsintöjä, jotka jäivät tuloksettomiksi.

Etäisyys Jyväskylästä auton löytöpaikalle Pohjoismäentielle on noin 250 kilometriä. Paikallisen mukaan Volvo oli ollut parkissaan jo maanantaista, 2. heinäkuuta, saakka.

Kadonneen Volvossa olisi ollut bensaa matkan jatkamiseen, joten ainakaan polttoaineen puutteeseen matka ei ollut pysähtynyt.

Volvon penkiltä löytyi Kuusamon kohdalta aukaistu kartta, hygieniatuotteita ja miehen päällä viimeksi nähdyt t-paita ja verkkarit. Retkeilyvarusteensa hän oli kuitenkin jättänyt kotia (miksiköhän näin? Eikö tarkoituksena ollutkaan retkeillä?).

Ovaskan etsinnöissä alusta asti mukana ollut rikoskomisaario Arto Elomaa Itä-Suomen poliisista oli kuitenkin kommentoinut: – Mehän emme voineet tietää, vaikka hän olisi tehnyt mitä hyvänsä varustehankintoja lähdettyään pois kotoaan, mutta tähän käsitykseen jäimme,

Marko Ovaska oli jättänyt kaksi matkapuhelintaan autoonsa. Hänen omaiset eivät tienneet, että Markolla olisi ollut mitään kytköksiä Pohjois-Savon seuduille. Eikä hänen viimeisissä keskusteluissa läheistensä kanssa ollut mitään katoamiseen viittaavaa.

Tutkinnan edetessä poliisille selvisi ennen pitkää, että kadonneella oli meneillään rankka elämänvaihe. Avioeroprosessi oli nimittäin kesken.

Poliisin käsityksen mukaan Ovaska oli ajanut autonsa metsätien varteen, joten maastoetsinnät oltiin myös keskitetty samallea lueelle. Etsinnät kestivät päiväkausia ja niissä oli mukana kymmeniä ihmisiä niin poliisivoimista kuin vapaaehtoisistakin etsijöistä.

Etsinnät vetivät vesiperän eikä Markosta löytynyt merkkiäkään. Kesän lopuilla poliisi sai kuitenkin joitain yleisövihjeitä auton löytöpaikan tienoilta. Joku väitti nähneensä hänet autonratissa Sonkajärven Paisuassa. Marjasuolla kulkijat olivat taasen kiinnittäneet huomiota tuntemattomaan mieheen, joka liikkui metsässä ilman keruuastiaa.

Heinäkuun loppupuolella paikallinen mökkiläinen havaitsi jonkun käyneen mökin pihapiirissa. Murtojäljistä hän ei tätä havaintoa tehnyt.

Pihassa olleen pöydän kanteen oli kahteen kertaan kirjoitettu tikkukirjaimin teksti:

NOBODY LOVES ME.

Elokuussa toinen silminnäkijä oli nähnyt ns. epämääräisen miehen juosseen tieltä metsään karkuun Vehkalammella. Syyskuun alussa Marko Ovaskaa etsittiin Sonkajärven Kaunislahden rannoilta. Poliisi oli saanut vihjeen, jonka mukaan rannalta oli löytynyt käsinkirjotiettu lappu, jossa oli toistamiseen tuttu englanninkielinen teksti.

Varmaan arvaattekin mikä. Poliisi ei kuitenkaan koskaan löytänyt lappua.

Havaintoja yhdisti se että mies vaikutti pakoilevan muita alueella liikkuvia henkilöitä. Ei ole kuitenkaan varmasti tiedossa, että liittyivätkö nämä havainnot tai löydetyt viestit Markoon. Loogiselta se tuntuu, että näin olisi.

Ylä-Savon silloinen poliisilaitos päätti Ovaskan etsintöjen lopettamisesta joulukuussa 2007.

Ei ollut Markon ensimmäinen kerta

Tiettyjä johtopäätöksiä väkisinkin tulee mieleen siitä tiedosta, ettei Ovaskaa etsitty lainkaan ensimmäistä kertaa. Hän oli jo ollut kertaalleen kateissa vain kuukautta aiemmin, nimittäin touko–kesäkuun vaihteessa 2007.

Myös tuolloin Marko oli poistunut kotoaan Jyväskylästä. Taustalla oli ollut perheensisäisiä erimielisyyksiä.

Paria päivää myöhemmin etsijät olivat löytäneet Ovaskan auton joutsalaisen Leivonmäen kansallispuiston läheisyydestä. Ja vähän myöhemmin oli löytynyt teltta, joka oli ilmeisesti Markon. Miehen itsensä olinpaikasta ei kuitenkaan saatu tarkempaa selkoa.

Kunnes kaksi viikkoa myöhemmin alkoi tapahtua. Nelostietä aamuyön varhaisina tunteina ajanut autoilija nälki tien varressa hoiperrelleen nälkiintyneen miehen. Tämä mies oli Ovaska. Ovaska vietiin sairaalahoitoon ambulanssilla.

Kalamiehen uskomaton kalajuttu

Kaksi vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2009, poliisi sai kummallisen yhteydenoton vieremäläisnuorelta. Hänen virveliin oli takertunut kalareissun aikana ihmisruumiiin kappale.

Vieremäläisnuori oli ollut kalastelemassa Sonkajärven Haajaistenjärvellä, noin parinkymmenen kilometrin päässä Marko Ovaskan Volvon löytöpaikasta. Järvelle johtaa erävaellusreitti nimeltä Volokinpolku.

Kuvituskuva. Haajaistenjärvi (https://retkipaikka.fi/volokin-polku/)

Mies oli nakellut uistetta rannalta käsin pienen saaren lähettyvillä. Hän normaalisti kelasi virveliä ylös, ja huomasi siihen tarttuneen päänahkaa tai jokin siihen viittaava kappale. Hän oli ollut havainnostaan järkyttynyt.

Poliisi ei jäänyt toimettomaksi vaan lähti Sonkajärven Haajaistenjärvelle useiden ruumiskoirien kanssa. Virka-avuksi pyydettiin myös sukeltajia Suomenlahden merivartiostosta. Etsintöjä jatkettiin päiväkausien ajan.

Salaisuus pinnan alla?

Vesistöetsintään koulutetut koirat merkkasivat järveltä useita paikkoja ilmaisten, että jotakin siellä pinnan alla oli. Mitään muuta ihmisjäänteisiin viittaavaa vedestä ei löytynyt. Siihen vaikutti mahdollisesti haastavat etsintäolosuhteet. Kyseessä on matalahko järvi, jonka mutainen pohja tekee veden läpinäkymättömäksi, kun sitä menee tonkimaan. Pinta-alaltaan järvi on noin 4,5 neliökilometria.

Jos vedessä mitään muuta oli niin sitä olisi ollut todella haastava löytää. Koirien reaktio saattaa kuitenkin selittyä sillä, että kappaleita olisi ollut vedessä useampaan kohtaan hajonneena.

Laboratoriotutkimukset

Löydös järvestä lähetettiin keskusrikospoliisin laboratoriotutkimuksiin. Niissä vahvistui, että virveliin jääneessä kappalessa oli tosiaankin ihmisen hiuksia.

Näytteestä ei kuitenkaan selvinnyt mitään tarkempaa, kuten minkä ikäiselle miehelle tai naiselle päänahka oli kuulunut.

Oli niin tai näin, Marko Ovaskan tapausta tulokset eivät liikuttaneet suuntaan tai toiseen.

Olisiko kalastaja osannut kertoa vielä jotain lisää?

Sitä emme saa koskaan tietää varmuudella. Järvellä kalassa ollut nuori mies kuoli moottoripyöräonnettomuudessa ainoastaan kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut poliisille löydöksestään. Itse veikkaisin, että todennäköisesti hän ei olisi osannut muuta kertoa kuin sen minkä olikin jo kertonut: mistä ja milloin päänahka oli löytynyt.

Tilanne nyt ja johtopäätökset

Kuvituskuva. Haajaistenjärvi ja metsäistä maisemaa kauempaa näkötornin päältä katsottuna (https://retkipaikka.fi/volokin-polku/)

Marko Ovaska on julistettu kuolleeksi. Tapausta ei aktiivisesti tutkita, eikä poliisin käsityksen mukaan siihen liity rikosta. Olen itse samaa mieltä tämän johtopäätöksen kanssa sen perusteella, mitä tiedämme Markon elämästä ennen katoamista. Hän oli käymässä läpi avioeroprosessia, mikä varmasti vaikutti hänen henkiseen hyvinvointiinsa. Lisäksi Murha.info-foorumeilla on mainittu, että Marko ei olisi enää ollut töissä TietoEnatorilla ensimmäisen katoamisensa jälkeen. Tämän syystä ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa. Väistämättä herää ajatus, että vaikea elämäntilanne olisi voinut johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin, jotka ilmenivät hyvin poikkeuksellisella tavalla.

Sonkajärvellä on laajat erämaa-alueet, runsaasti vaellusmaastoa ja luonnon rauhaa. Alueella on tyypillistä savolaista järvi- ja metsämaisemaa. Sinne on ihmisen lopulta helppo kadota, tarkoituksella tai vahingossa. Erämaan suuruutta voi olla vaikea käsittääkään. Ja vielä vaikeampaa on löytää ihmistä, joka on sinne kerran kadonnut.

On loogista ajatella, että Marko, kokeneena luonnossa liikkujana, olisi voinut olla se outo henkilö, joka liikkui alueella vältellen ihmisiä. Tämä tuntuu mahdolliselta ottaen huomioon hänen historiansa aiemman katoamisen yhteydessä sekä sen, että hän oli keskellä avioeroprosessia.

Internetissä on spekuloitu myös muita teorioita. Jotkut ovat esittäneet jopa niin kauaskantoisia ajatuksia, että kyseessä olisi ollut henkirikos, jossa Markon katoaminen olisi lavastettu peittelyksi. Tässä teorian mukaan tilaisuus olisi ollut otollinen, koska Marko oli kerran aiemmin kadonnut oma-aloitteisesti, mikä saattaisi tehdä toisesta katoamisesta uskottavan. Itse pidän tätä erittäin epätodennäköisenä. Ei ole mitään viitteitä siitä, että Markolla olisi ollut vihollisia, saati että jollakulla olisi ollut motiivia ja kykyjä näin monimutkaisen operaation toteuttamiseen.

Toinen esiin nostettu teoria on, että Marko olisi lavastanut oman katoamisensa ja muuttanut ulkomaille. Minäkään en usko tähän. Occam’s razor -periaatteen mukaisesti yksinkertaisin selitys tuntuu todennäköisimmältä, vaikka se olisikin traaginen.

Luulen, että Marko Ovaska on itsetuhoisuuden vallassa hakeutunut metsään tekemään sitä, mistä hän on lopulta nauttinut eniten: vaeltamaan ja liikkumaan luonnossa. Eikä hän välttämättä ollut aikeissakaan palata takaisin kotiin. Ilmeisesti hänellä ei kuitenkaan ollut mukanaan telttaa tai muita tarpeellisia vaellus- ja retkeilyvarusteita. Ellei hän sitten ollut ostanut uusia varusteita esimerkiksi käteisellä? Vähäiset varusteet voivat kuitenkin selittyä sillä, että hän ei todennäköisesti ollut parhaassa mielentilassa.

Sonkajärvellä on laajat erämaa-alueet, paljon luontoa ja hyvät mahdollisuudet vaellukseen. Alueella on tyypillistä savolaista järvi- ja metsämaisemaa, joka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen. Esimerkiksi reitit ja metsät ovat suosittuja retkeilyyn, marjastukseen ja sienestykseen.

Liittyikö Haajaistenjärvestä kalastettu päänahka Markon tapaukseen? Tuntuisi, ettei se olisi voinut säilyä kahden talven yli niin hyvänä, että sen voisi vieheellä napata. Toisaalta, laboratoriotutkimuksissa oli todettu, että näytteessä oli ollut ihmisen hiuksia. Kuinka monta kandidaattia meillä muka voisi samalla alueella olla samoihin aikoihin omistajaksi näille hiuksille? Vaikea sanoa. En pysty muodostamaan omaa arvaustani suuntaan enkä toiseen, kun hius- tai päänahkalöydöksestä julkisesti paljastetut tiedot ovat niin epämääräisiä.

Toivon, että Marko Ovaskan katoamistapaus vielä jonakin päivänä selviää. Olisi tärkeää, että hänet löydettäisiin ja hänen läheisensä saisivat rauhan asian suhteen. Onkin yllättävää, miten vähän tästä tapauksesta on puhuttu, niin viime vuosina kuin yleisestikään.

Selaa ihmeessä hieman alaspäin ja tutustu Markon tapauksen aikajanaan karttoineen.

Lähteet:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/it-pomo-marko-jatti-uudenkarhean-volvon-metsatien-varteen-ja-katosi-myohemmin-kalastajan-virveliin-tarttui-paanahkaa-mita-perheenisalle-tapahtui/7979508 (pääasiallinen lähde)

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3345788

https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=512